Heissan! Tässäpä teille uuden LC:n ensimäinen osa. Eli tässä tarinassa siis seurataan Takilan suvun elämää. Pitemmittä puheitta, tästä se alkaa!

Tietä pitkin astelee nuori mies, joka katselee ympärilleen uteliaana.               "Hmm... Tämä sen tontin pitäisi olla.", mies mutisee ajatuksissaan. "Jep, tämä se on. Kerrankin rehellinen kiinteistönvälittäjä, minä kun halusinkin tyhjän tontin, jotta voisin tehdä jotain itsekin."

Kyseinen mies on siis Petteri Takila, vasta muuttanut Twinbrookiin, uteliaana siitä, miltä elämä aikuisena (Tai, onhan Petteri vasta nuori aikuinen, mutta ei anneta sen häiritä) tuntuu. Petterin ikuisena haaveena on tulla salapoliisiksi, ja vielä ratkaista 35 tapausta urallaan!

Epäonnekseen Petteri laski rahavaransa hieman väärin, ja sai hankittua vain nämä vähäiset huonekalut. No, alku aina vaikeaa...

Petteri päätti tarttua härkää sarvista ja suunnata poliisilaitokselle kyselemään yksityisetsivän töitä. Ja löytyihän niitä!

Poliisiasemalta Petteri päätti jatkaa taksilla kohti keskustaa, jos hän vaikka sattuisi tapaamaan jonkun mukavan naisen...

Palattuaan kotiin Petteri huomasi lehden tulleen. Luettuaan sen hän päätti lähteä kyselemään töitä poliisiasemalta.

Ja kyllä töitä löytyi. Petterin oli selvitettävä, kuka tai mikä kolhi erään Sofia Kiiltolan varpaita öisin. Jututettuaan Sofiaa, Petteri menitapaamaan Sofian epäilemää Pinja Pennilää.

Pennilä taas kertoi Sofian kävelevän joka yö unissaan ja kolhivansa jalkojaan aina puutarhatonttuihin. Petteri kiitti tiedosta ja häipyi paikalta.

Petterin kun oli mentävä sairaalaan selvittämään, mitä mieltä lääkärit olivat unissakävelyn mahdollisuudesta.

Sairaalassa oltiin vahvasti sitä mieltä, että unissakävely olisi pätevä syy kolhiintuneisiin varpaisiin. Taisipa Sofia olla joskus valitellutkin lääkärille unissakävelystään.

Petteri meni jututtamaan Sofiaa ja kertomaan selvittäneensä jutun. Mutta Petterin huomatessa, että itsellään ei ollut mikään kiire mihinkään, hän päätti jäädä juttelemaan ja tutustumaan Sofiaan.

Aika meni nopeasti ja juttu luisti, mutta Sofian oli lähdettävä töihin, joten Petterikin päätti mennä kotiin.

Kokatessaa illallista Petterillä oli aikaa miettiä kulunutta päivää.                                  "Sofia on kyllä mukava, mutta jotenkin hän tuntuu turhan lipevältä. Toivottavasti huominen tuo tullessaan sen oikean.", hän mietti.

Illallisen syötyään Petteri meni nukkumaan. Uni ei meinannut tulla, sillä hermostuttavat ajatukset pyörivät hänen päässään. Entä jos hän ei ikinä löytäisi oikeanlaista naista? Entä jos hän saisi potkut töistä ja joutuisi aina asumaan näin? Entä jos... Mutta sitten Petteri nukahti.

 

Tässä tämä eka osa sitten oli. Katsotaanpa, mitä seuraava osa tuo tullessaan ;) En osaa oikein sanoa, milloin seuraava osa tulee, mutta todennäköisesti aika piakkoin. Kommenttia, kiitos!