Tässäpä tulee Takilan kolmas osa. Viimeksihän jäimme Petterin ja Sofian treffeihin puistoon, joten jatkakaamme siitä. Petteri ei turhia aikaillut, vaan päätti suoraan kosia Sofiaa. “Sofia Kiiltola, tuletko vaimokseni?” “Tietenkin, Petteri!” (Kuulostiko edes tönköltä? :D) Niinpä Petteri pujotti sormuksen Sofian nimettömään. Sofian alkoi kuitenkin työt, joten Petterikin päätti lähteä ansaitsemaan voita leipänsä päälle. “Hautausmaalle”, Petteri sanoi taksikuskille. Petteriä suoraan sanottuna hieman pelotti olla hautausmaalla tähän aikaan päivästä, mutta työt oli tehtävä. On meillä siinä rohkea yksityisetsivä. Seuraavana päivänä Petteri kutsui Sofian kylään, sillä hänellä oli yllätys. Ehkä noiden kalsareiden päälle kannattaisi pistää vähän vaatteita, sillä väärinkäsityksiä sattuu. Kun Sofia kaarsi pihaan, hän koki oikeastaan aika suuren järkytyksen. “Asuuko Petteri todellakin näin”, hän mietti. Petteri kuitenkin juoksi vastaanottamaan Sofiaa ja selitti tälle: “Sofia, mitä jos muuttaisit tänne asumaan?” “Kyllähän minä voin, oikeastaan säälin sinua, kun joudut asumaan näin. Minulla on onneksi aika hyväpalkkainen työ, joten tehdäänpä pieni remontti tälle asumuksellesi.” Taloesittely on tämän osan lopussa :D Sofia on siis musiikkiuralla, kykyjenetsijänä. Ja niinpä hän päättikin ruveta uudessa talossa heti harjoittamaan kitaransoittotaitojaan. Petterin oli lähdettävä töihin, mutta Sofia ei välittänyt, sillä hän tiesi, ettei syy ollut hänen kitaran soittonsa. Tässä kuvassa näkyy myös pienen pieni muodonmuutos, jonka tein Sofialle. Mutta kuinka alas sitä voi vajota? Petterin oli tongittava roskia saadakseen selville kaikki tiedot, jotka tarvitsi selvittääkseen tapauksen. Toivoen, että kukaan ei näkisi, hän jatkoi penkomista. Petteri kertoi tehtävänantajalleen suorittaneensa tapauksen, ja lähti hyvillä mielin kohti kaupungintaloa. Hänelle kun myönnettiin palkinto kolmannesta selvittämästänsä tapauksesta. Tehtävänantaja, Ilona Tappura, katsoi hieman haikaillen Petterin perään. “Siinä vasta mukava mies.”, hän ajatteli ja mutisi jotain nappaavansa hänet siltä lipevältä idiootilta. “Kulta, olen kotona!” Petterin huuto kaikui heidän suhteellisen tyhjässä olohuoneessaan. “Minulle myönnettiin palvelupalkinto!” hän lisäsi. “Sepä mukavaa. Mutta seuraa minua, niin palkitsen sinut itsekin!” Tie johti makuuhuoneeseen. Ja jokainen varmaankin arvaa, mitä tämän kuvan jälkeen tapahtui. Mutta nyt sen luvatun taloesittelyn pariin. Sofia toi talouteen noin 20 000§, ja kun sen yhdistää Petterin 200§ säästöihin, lopputulos on tällainen talo: Ulkoa Olohuone ulko-ovelta. Joku nurkka, keittiö on tuon seinän takana. Keittiö Kylpyhuone/vessa Makuuhuone Pohjakuva. Vasemmassa alanurkassa on tuleva lastenhuone. Tässä sitten oli tämä vähän tynkä osa. Kommenttia toivoisin edelleen

 

　

Aamulla, kun Petteri oli juuri noussut ja pesemässä hampaitaan, hän mietti unta jota oli nähnyt viime yönä. “Pitäisiköhän minun tehdä niin kuin unessa, ja yrittää tutustua paremmin Sofiaan?” hän mietti.

 

Mutta kyllähän yksityisetsivänkin pitää autella poliiseja töissään, joten Petteri suuntasi poliisiasemalle, tosin oikeastaan vain siksi, että voisi tutustua muihin ihmisiin Twinbrookissa. Ja saihan siitä vähän palkkaakin

 

Töistä päästyään Petteri päätti soittaa Sofialle ihan vain jutellakseen.

 

Juttu luistikin oikein hyvin, paremmin kuin edellisenä päivänä, ja Petteri huomasi ettei Sofia ollutkaan yhtään niin lipevä kuin hän oli saanut asiasta käsityksen. Mutta olihan Sofiallakin töitä, joten hänen piti lopettaa puhelu. Petterikin suuntasi kotiin, sillä hänellä oli kiljuva nälkä.

 

Mutta vohvelitpa syttyivätkin palamaan, ja Petteri joutui soittamaan palokunnan hätiin. “Sen siitä saa, kun ostaa halvimman mahdollisen hellan”, hän tuumi.

 “Missä ne tunarit oikein viipyvät?” Petteri mietti ja juoksi kauemmas, kun tuli alkoi levitä. “Tätä menoa koko tonttini palaa!”

 

Lopulta Petterin oli aloitettava itse sammuttamaan paloa. Kauempaa kuului jo paloauton sireenien ulvontaa, ja Petteri ehti jo huokaista helpotuksesta.

 

Liekit kuitenkin levisivät jo Petterin vaatteisiinkin. “Hei, olen täällä savun takana! Pelasta minut!” Petteri huusi hädissään. “Niinpäs oletkin. Pysy paikoillasi niin sammutan sinut.” Palomies vastasi tyynen rauhallisesti.

 

“Tästä hyvästä ansaitsen takuulla ylennyksen”, palomies ajatteli sammuttaessaan Petteriä. “No niin, juokse nyt kauemmas, niin sammutan loputkin palosta”, palomies huusi Petterille.

 

Kiitettyään palomiestä henkensä ja tavaroidensa pelastamisesta, Petteri alkoi kokkaamaan salaattia. Hän myös myi hellan saadakseen rahaa ja välttääkseen tulipaloja.

 

Syötyään ja peseydyttyään Petteri päätti kysellä työkeikkaa poliisiasemalta. Hän myös sai sellaisen, nimittäin hänen piti selvittää kuka käyttää Priska Uteloisen hammasharjaa. “Hmph. Uteloisille. Sinne on pitkä matka.” Petteri mietti ja soitti samalla taksin, nyt kun kerran kännykkä oli hänen kädessään.

 

“Okei. tiedän, mikä on homman nimi. Ketä sinä epäilet?” Petteri tiedusteli Priskalta. “En oikeastaan ketään. Kysy Kielo Uteloiselta, sillä hän saattaisi tietää jotain.” Priska vastasi. “Selvä. Missä hän on nyt?” Petteri vastasi. “Sanoi menevänsä keskustaan.” Petteri kiitti tiedosta ja käski taksikuskin ajaa keskustaan.

 

“No niin. Nyt pitää ottaa tiukka ilme ja lähteä etsimään Kieloa. Haluan saada tämän pois alta nopeasti, sillä pian alkaa hämärtää.” Petteri ajatteli. Hän maksoi kyydin ja lähti kiertämään keskustaa etsien Kieloa.

 

Petteri löysi Kielon nopeasti ja lähti kävelemään häntä kohti. “Taidan turvautua kovisteluun, se saattaisi olla nopeinta.” hän mietti.

 

“No niin. Kerro nopeasti, kenen epäilet käyttävän Priskan hammasharjaa?” Petteri yritti kovistella. “No SINULLE en ainakaan kerro, nuori mies. En ainakaan, jos jatkat tuolla tyylillä.” Kielo melkein huusi.

 

“Heittäydyt siis hankalaksi? No, tässä sinulle kymppi. Kerro nyt.” Petteri lahjoi Kieloa. “Enpä taida. Kymppi kun on kovin pieni summa.”

“No hyvä on. Kuinka paljon tarvitset rahaa?” Petteri sanoi ja kaiveli taskun pohjiaan. “Kuinka paljon sinulla on rahaa?” Kielo uteli.

 

“Tässä neljäkymppiä. Ota tai jätä.” Petteri sanoi ja tarjosi rahoja. “Kiinni veti!” Kielo sanoi ja tarttui rahoihin. “Epäilisin Priskan siskoa.”

 

Petteri kiitti tiedosta ja lähti kotia kohti, sillä oli jo myöhä. Taksi oli tuohon vuorokaudenaikaan hieman vaikeaa saada, mutta pääsi Petteri kotiin.

 

Kotiin päästyä Petteri paineli suoraa päätä nukkumaan rankan päivän päätteeksi. Aamulla hänen olisi herättävä ajoissa, jotta ehtisi kertoa Priskalle ratkaisseensa jutun ennen kuin tämä menisi kouluun.

 

Mutta Petteri nukkuikin pommiin, joten hänen olisi mentävä juosten koululle jotta ehtisi.

 

Mutta juuri kun Petteri pääsi koululle, hän kuuli koulun kellojen soivan ja näki lapsijoukon painelemassa sisälle, mukaan lukien Priskan.

 

Petteri päätti kuluttaa päiväänsä joella kalastelemassa. Joki kun sijaitsi aivan koulun ja hänen oman tonttinsa välissä. Itse asiassa Petteriä hiukan hävetti asua niin vaatimattomasti hienostoalueen reunalla, mutta sitä hän ei kertonut kellekään.

 

Kala ei syönyt koko päivänä, joten Petterin oli keksittävä jotain muuta tekemistä.

Niinpä Petteri päätti kutsua Sofian treffeille puistoon. Sofialla olikin juuri vapaapäivä, joten hän pääsi tulemaan, sillä normaalisti hän olisi ollut töissä.

 

Petteri odotti puistossa Sofiaa hieman jännittyneenä.

 

Aluksi he vain juttelivat, mutta sitten Petteri yhtäkkiä kuiskasi Sofialle: “Olenko koskaan kertonut, että olet minusta aika nätti?”

 

Ja pian pari jo halailikin toisiaan…

 

…ja ensisuudelmakin tuli.

Ja näin he rupesivat seurustelemaan.

Näinkin romanttisiin tunnelmiin loppui toinen osa : ) Kommenttia edelleen, jos saan pyytää!

Tässäpä uusi osa jo nyt, sillä innostuin pelaamaan jonkin verran. Jatkossa tuskin tulee näin tiheään tahtiin uusia osia.

Heissan! Tässäpä teille uuden LC:n ensimäinen osa. Eli tässä tarinassa siis seurataan Takilan suvun elämää. Pitemmittä puheitta, tästä se alkaa!

Tietä pitkin astelee nuori mies, joka katselee ympärilleen uteliaana.               "Hmm... Tämä sen tontin pitäisi olla.", mies mutisee ajatuksissaan. "Jep, tämä se on. Kerrankin rehellinen kiinteistönvälittäjä, minä kun halusinkin tyhjän tontin, jotta voisin tehdä jotain itsekin."

Kyseinen mies on siis Petteri Takila, vasta muuttanut Twinbrookiin, uteliaana siitä, miltä elämä aikuisena (Tai, onhan Petteri vasta nuori aikuinen, mutta ei anneta sen häiritä) tuntuu. Petterin ikuisena haaveena on tulla salapoliisiksi, ja vielä ratkaista 35 tapausta urallaan!

Epäonnekseen Petteri laski rahavaransa hieman väärin, ja sai hankittua vain nämä vähäiset huonekalut. No, alku aina vaikeaa...

Petteri päätti tarttua härkää sarvista ja suunnata poliisilaitokselle kyselemään yksityisetsivän töitä. Ja löytyihän niitä!

Poliisiasemalta Petteri päätti jatkaa taksilla kohti keskustaa, jos hän vaikka sattuisi tapaamaan jonkun mukavan naisen...

Palattuaan kotiin Petteri huomasi lehden tulleen. Luettuaan sen hän päätti lähteä kyselemään töitä poliisiasemalta.

Ja kyllä töitä löytyi. Petterin oli selvitettävä, kuka tai mikä kolhi erään Sofia Kiiltolan varpaita öisin. Jututettuaan Sofiaa, Petteri menitapaamaan Sofian epäilemää Pinja Pennilää.

Pennilä taas kertoi Sofian kävelevän joka yö unissaan ja kolhivansa jalkojaan aina puutarhatonttuihin. Petteri kiitti tiedosta ja häipyi paikalta.

Petterin kun oli mentävä sairaalaan selvittämään, mitä mieltä lääkärit olivat unissakävelyn mahdollisuudesta.

Sairaalassa oltiin vahvasti sitä mieltä, että unissakävely olisi pätevä syy kolhiintuneisiin varpaisiin. Taisipa Sofia olla joskus valitellutkin lääkärille unissakävelystään.

Petteri meni jututtamaan Sofiaa ja kertomaan selvittäneensä jutun. Mutta Petterin huomatessa, että itsellään ei ollut mikään kiire mihinkään, hän päätti jäädä juttelemaan ja tutustumaan Sofiaan.

Aika meni nopeasti ja juttu luisti, mutta Sofian oli lähdettävä töihin, joten Petterikin päätti mennä kotiin.

Kokatessaa illallista Petterillä oli aikaa miettiä kulunutta päivää.                                  "Sofia on kyllä mukava, mutta jotenkin hän tuntuu turhan lipevältä. Toivottavasti huominen tuo tullessaan sen oikean.", hän mietti.

Illallisen syötyään Petteri meni nukkumaan. Uni ei meinannut tulla, sillä hermostuttavat ajatukset pyörivät hänen päässään. Entä jos hän ei ikinä löytäisi oikeanlaista naista? Entä jos hän saisi potkut töistä ja joutuisi aina asumaan näin? Entä jos... Mutta sitten Petteri nukahti.

 

Tässä tämä eka osa sitten oli. Katsotaanpa, mitä seuraava osa tuo tullessaan ;) En osaa oikein sanoa, milloin seuraava osa tulee, mutta todennäköisesti aika piakkoin. Kommenttia, kiitos!